Vihapuheet ja vihaiset puheet

Nykyhetken trendisana on vihapuheet. Kaikki pyhässä kaksinaamaisuudessa (sdp, vihreät ) lienevät nyt konsensuksessa mitä tulee vihapuheiden eliminoimisen tärkeyteen. Myös satunaiset asiantuntija nostavat aika ajoin päätään saadakseen oksennettua oman paskakortensa sananvapauden roviolle.

Hiljainen konsensus on, että vihapuhe on jotain persuihin liittyvää, ja ainut hyvä persu on hiljainen persu.

Todellisuus on kuitenkin, että vihapuhe on uusi epämääräinen määre sille pelolle, että politiikassa on uusi valtapuolue, ja jopa maahanmuuttokritiikissä on totuuden siemen. Vanhat valtapuolueet ovat tottuneet edustamaan ainoaa oikeaa näkökulmaa asioihin, ja suomalaiset ovat tottuneet siitä, että me olemme aina kaikki samaa mieltä kaikesta. Aina. Piste. Se on meidän suomalaisten juttu, me ollaan aina samalla viivalla naapurin, työkaverin ja jopa kulmakunnan juopon kanssa. Siksi uusi mielipide tuntuu  monista uhkaavan radikaalilta, vaikka tosiasiassa ulkomailla naurettaisiin käsityksillemme radikaalista politiikasta.

Nyt joku on eri mieltä, ja vastustaa sitä politiikkaa, jota ollaan viime lamasta asti harjoitettu. Se ahdistaa osaa, ja osa ei vain yksinkertaisesti pysty hyväksymään sitä, että erilainen mielipide ei ole väärä mielipide. Olemme niin tottuneita hyssyttelevään konsensukseen, että muutos siihen on saanut jo koomisia piirteitä omaa poliittista kantaansa vuosia rauhassa toitottaneiden poliitikoiden keskuudessa. Niin koomisia, että joka päivä yllättyy siitä, millaisia ihmisiä tätä maata on johtamassa.

 Työskentelen pienessä toimistossa, jossa kollegana ovat afroamerikkalainen jenkki, kaksi ranskalaista, puolalainen, venäläinen, eestiläinen ja me kaikki tulemme toimeen sulassa sovussa. Väitän eläväni keskivertoa enemmän monikulttuurisesti. Ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa työtoverien ihmisarvoa ja älykkyyttään. Tällä hetkellä kuitenkin tietynlaisesta kulttuurista ihmisten holtiton raahaaminen ja sopeuttamatta jättäminen on kriisin siemen meille kaikille. Eikä sen toteaminen ole muuta kuin realismia. Holtittoman maahanmuuttopolitiikan ja perheenyhdistämisen järjestäneet puolueet haluavat nyt kuitenkin torvisoittokuntana vaientaa kaiken kritiikin leimaamalla jokaisen maahanmuuttokriittisen puheen vihapuheeksi. Se uhkaa jo mielipiteenvapautta, joka on perusta kaikelle sille, mitä olemme oppineet maassamme rakastamaan.

Päivän turha ja populistinen sana on siis vihapuhe. Jokainen vihapuheesta puhuva poliitikko vain tekee itsestään valistuneen kansanosan silmissä naurettavan. He haluavat sanavapauden kustannuksella vaientaa vastapelurin saamalla heidät vaikuttamaan vaaralliselta väärine mielipiteineen.