Istuin tänään töiden jälkeen ystäväni kanssa käviksellä juoruamassa, kun takasivustalta kimppuumme iski täysin odottamatta keski-ikäinen mies, pelastaja.
Pelastaja peitti auringon edestäni ja ojenteli lappusiaan; silmiäni siristellen otin vastaan vihkosen jumalan sanasta.
Sitten pelastaja alkoi puhua, ja me aloimme kärsiä.
Yritin olla kohtelias ja kuunnella herran sanaa, voidakseni sanoa, että kiitos, mutta ei kiitos. Pelastajan tajunnavirta kuitenkin vaan jatkui ja jatkui, eikä siinä varsinaisesti ollut mitään juonta, josta olisi voinut päätellä millä asialla mies oikeastaan oli.
Itse olen istunut markkinoinnin tunneilla opiskelemassa asioiden selkeää myymistä - mutta pelastaja ei ollut. Hän oli vetänyt LSD:tä Espanjassa, kunnes jeesus oli tullut ja pelastanut hänet. Pyörittelin vaivaantuneena jeesuslappua, katselin sen takakantta, nyökyttelin ja hymistelin. Loppua jargonille espanjan narkkareista, jeesuksesta, pelastuksesta ja rukoilemisesta ei vaan tullut.
Useamman minuutin pelastusmonologin jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että mies ei lopeta jauhamista ennen tuomiopäivää - eikä tule pääsemään asian ytimeen koskaan, kenties juuri aineiden käytön takia. Joten, totesin, että hän on nyt pidemmän aikaa meitä pelastanut, ja emme tarvitse enää enempää pelastusta, olemme kohtuullisen hyvätapaisia nuoria, emmekä edes juo.
Se ei kuitenkaan riittänyt pelastajalle. Kun pitää myös rukoilla, muuten joutuu helvettiin.
Helvetti.....
Pelastaja jatkoi monologiaan helvettiin joutumisesta ja siitä, että emmekö me itsekkäät nuoret koskaan ajattele, miltä tuntuisi kuoltuamme joutua helvetin porteille vain, koska emme ole rukoilleet jeesusta. Niin, tuntuisi helvetin epäreilulta, etten sanois.
Alkoi vituttaa. Tiesin ärsyttäväni, mutta totesin pelastajalle kuitenkin uskovani ettei mikään korkein voima maailmassa ole tarpeeksi ahdasmielinen lähettääkseen hyvin eläneen ihmisen helvettiin, koska tämä ei ole päivittäin rukoillut jeesusta.
Pelastaja oli hetken hiljaa ja tuijotti vihaisesti. Luulin sen sekoavan. Sitten sen lärville levisi kuitenkin tietäväinen virne, hän oli kuullut nuo sanat ennenkin. Jeesusfani tiesi mitä tehdä. Kyllä kyllä...
Monologi alkoi taas. Nyt pelastaja kertoi meille raamatusta ja siitä mitä raamatussa kerrotaan pelastuksesta. Ja, kun siellä sanotaan, että rukoilla pitää, niin on vain tehtävä. Muuten menemme helvettiin, ja sitä on PAKKO miettiä.
Pelastaja onnistui. Se sai minut rukoilemaan. Rukoilin nimittäin niin maan perkeleesti, että pelastaja lähtisi pois ja veisi ahdistavan ahdasmielisyytensä muualle. Mutta, rukouksen voima ei tälläkään kertaa auttanut minua. Itse oli ryhdyttävä toimeen ja lähdettävä pelastajaa pakoon.
Minua ei siis pelastettu. Sen sijaan olen vain taas hetken onnellisempi siitä, että uskon uskomattomuuteen
Ymmärrän silti.....
Ihminen, joka on ollut narkomaani, tarvitsee jotain, joka auttaa -ja uskonto on jotain ehdotonta, mihin voi turvata.
Kiinnostaisi vaan tietää, kuinka paljon espanjan aurinkorannoilla viihtyvän ihmisen tarvitsee vetää LSD:tä, että sekoaa riittävästi hurahtaakseen uskoon, jos on ennen ollut pakana. Hmmm.....
***
Jokaiseen isomman kaupungin keskustaan tulisi palkata korttelipoliisi. Sellainen sähköpamppua kantava kaapin kokoinen mies, jonka voisi viheltää paikalle aina kun jeesusfanit, unicefin kerjäläiset tai muut feissarit tulevat ahdistelemaan, eivätkä tajua luovuttaa ei-kiitokseen. Vittu.
No comments:
Post a Comment